TOP 10 parhaat elokuvat Netflixissä

Yhä useampi suomalainen on vaihtanut maksutv-tilauksensa ja DVD-kokoelmansa Netflix-suoratoistopalveluun. Kun suosituimmat -lista on selattu läpi, on joskus vaikea keksiä, että mitä sitä oikein katsoisi. Tässä listassa 10 kaikkien aikojen parasta elokuvaa Netflixissä, joita et varmasti ole nähnyt.

1. Tropic Thunder

Kolme Hollywoodin suurinta tähteä suuntaavat Vietnamin viidakoihin kuvaamaan sotaelokuvaa. Heillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka todellisiksi asiat voivat muuttua

2. Sala-ampuja 3

NSA palkkaa sala-ampujan tuhoamaan terroristiepäillyn. Terroristiksi paljastuu kuolleeksi luultu tuttava. Beckettin täytyy silti olla valmis painamaan liipaisinta.

3. Follow Me: The Yoni Netanyahu Story

Kirjeet, perhe, ystävät ja sotilaat kertovat tarinan Yonatan Netanyahusta, Ugandan Entebben lentoaseman panttivankien vapautuksessa kuolleesta johtajasta.

4. Magic Mike

Veteraanistrippari Magic Mike esittelee The Kid -nimiselle uudelle tulokkaalle miestanssijan ammatin iloja ja vaaroja.

5. Haikein terveisin

Erikoisjoukkojen sotilas rakastuu lomallaan yliopisto-opiskelijaan, mutta loman jälkeen romanssi voi jatkua vain kirjeissä.

6. L.A. Gigolo

Nikki viekoittelee naisia ja ottaa heistä kaiken irti, mutta pelurilta loppuvat konstit, kun hän tapaa sievän tarjoilijan, joka tuntee kaikki temput.

7. Varg Veum: Karvas kuolema

Poliitikko Vibeke Farangin 7-vuotias tytär on kadonnut. Pian käy ilmi, että kadoksissa on myös Vibeken rakastaja, kemisti Karsten Aslaksen. Varg Veum tutkii tapausta.

8. The Power of Few

Uskonnollinen salaliitto, yhteensattuma ja New Orleansissa tapahtuva salakuljetusoperaatio punoo yhteen viiden erilaisen ihmisen tarinat.

9. Tuomittu kostaja

Michaelin poika jäi huumekauppiaiden ristituleen. Hän raivostuu, kun tappajat saavat vain lievät tuomiot. Hän tekee kostosuunnitelman, joka osoittautuu haasteelliseksi.

10. According to Greta

Greta on hankala ja ahdistunut teinityttö. Unohtumaton kesä isovanhempien luona heittää tytön elämän täysin uusille raiteille.

Näin nainenkin oppii taskuparkkeeraamaan auton

Kaksi asiaa, joista tiedän eniten, on naiset ja autot. Kaksi asiaa joita rakastan, on pepperonimakkara ja huvipuistolaitteet. Mikä olisikaan parempaa, kuin tarjota autoiluun liittyvä ohje siten, että naisetkin sen ymmärtävät. Näiden ohjeiden avulla jopa tyhmimmätkin hupakot voivat oppia taskuparkkeerauksen.

1. Kun löydät sopivan paikan, eli ”taskun”, kokeile vielä ajamalla paikan viereen, että siinä on tarpeeksi tilaa. Sekä auton edessä että takana pitäisi olla n. metri, naisen tapauksessa mielellään rutkasti enemmän. Yhteensä siis saman verran kuin neitokaisen haarat aukeavat Pertin jatkoilla.

2. Aja paikan edessä olevan auton vierelle siten, että oman autosi takaosa on vieressä olevan auton takaosan vieressä. Katso, että etäisyyttä vieressä olevaan autoon on noin metri.

3. Käännä ohjauspyörää oikealle (olettaen, että pysähdyt tien oikealle puolelle) niin paljon kuin se kääntyy. Naisille tiedoksi, oikea käsi on se, missä ei ole kelloa.

4. Laita vaihde peruutukselle ja pakita rauhallisesti taaksepäin, kunnes näet vasemman puoleisesta (siis se puoli, mikä on lähempänä sinua) peilistä takana olevan auton molemmat etuvalot.

5. Suorista auto ja jatka peruutusta, kunnes auton etupää on edellä olevan auton perän kohdalla.

6. Käännä ohjauspyörää niin paljon vasemmalle, kuin se kääntyy.

7. Pakita auto omalle paikalleen.

8. Jos olet nainen, veivaa vielä tarvittavilla toimenpiteillä auto kohdalleen, koska vituiksi se kuitenkin meni.

Tässä vielä video naisesta, joka ei ole lukenut näitä ohjeita:

Jos tiedät, että kaveripiirissäsi on huonoja taskuparkkeeraajia, niin tykkää ohjeista alla:

Harrastin seksiä suositun muotibloggaajan kanssa

Heräsin jäätävään päänsärkyyn tiistaikrapulassa. Nenääni tulvahti hienoinen parfyymin, erinäisten ruumiineritteiden ja vanhan viinan tuoksu. Tämä ei muuten eronnut juurikaan muista arkipäivistä, paitsi että tällä kertaa en ollutkaan yksin tai vakipanon kanssa. Vieressäni oli yksi Suomen kovimmista muotibloggaajista.

Kaikki alkoi erään ystävän kolmekymppisjuhlista, joihin minut oli kutsuttu esijuojaksi. Kaveri oli varannut kaksikerroksisen yökerhon koko lauantaiksi ja sitoutunut ostamaan 10 000 eurolla viinaa – mutta kun paikalle saapui ainoastaan neljä laskutusosaston alkoholistia ja 90-vuotias isoäiti, oli aika kutsua apu hätiin – eli minut. Onneksi olen hyvin verkostoitunut eikä minulle tuota mitään ongelmia täyttää kaupungin suurinta yökerhoa hetkessä rikkaalla bilemassalla.

Ilta eteni tyypilliseen tapaan, naiset tarjosivat minulle jatkuvalla syötöllä yhä tiukempia drinkkejä, puolitutut kerjäsivät sijoitusvinkkejä ja itse keskityin oleelliseen, eli Pink Floyd -levyjen pyörittämiseen. Tuuraan silloin tällöin yöklubeilla paikallista DJ:tä tai ruotsalaista cover-bändiä, mutta ainoastaan siksi, että en yleensä pidä muiden musiikkimausta.

Otin kuvan bileissä

Jossakin Comfortably Numbin ja High Hopesin välimaastossa huomasin tanssilattialla kauniin, mutta äärimmäisen rytmitaidottoman tyttölapsen. Jätin loppulevyn pyörimään repeatilla ja sukelsin mylvivän yleisön joukkoon. Kuiskasin tsybyn korvaan taikasanat. Taikasanat, jotka opin Tiibetissä vaellusretkellä vanhalta luostarimunkilta. Hänellä ei kuulemma ollut tarvetta enää pokata naisia ja halusi siirtää tuon taidon eteenpäin.

Kun pääsimme luokseni lemmen majataloon, oli sanomattakin selvää, että tästä seuraisi tuntien hikoilua ja vapinaa vällyjen välissä. Seksi oli mahtavaa, ei kylläkään tytön ansiosta. Käytin kaikki aikusviihde-elokuvista oppimani kikat ja temput, jotta en olisi nukahtanut tylsyyteen.

Laitoin hupakon sohvalle nukkumaan, ja vasta jättimäisen untuvapeiton alle nukahtaessani tajusin, että nainenhan on eräs blogipiireistäkin tuttu tyylilyyli. Otin muutaman kuvan henkilökohtaiseen kuvagalleriaani muistoksi ja soitin naiselle aamusta pirssin. Ajattelin, että en enää koskaan kuulisi tuosta muotimaailman ja design-käsilaukkujen humalluttamasta naispolosta. Kuinka väärässä olinkaan…

Mitä opin MouMoun laukkuhaasteesta

MouMou julkaisi blogissaan laukkuhaasteen. Koska olen innokas laukkuharrastaja, en voinut olla osallistumatta!

Lainaan vähän Moukkarin blogsua sääntöjen osalta:

1. Jokaista haastetun omistamaa laukkua saa käyttää vain yhtenä päivänä haasteen aikana. Kun laukkua on käytettyä yhtenä haastepäivänä, samaista laukkua ei saa haasteen aikana enää käyttää.

2. Saman päivän aikana on kuitenkin mahdollisuus käyttää useampia laukkuja. Ensimmäinen sääntö pysyy kuitenkin voimassa tässäkin tapauksessa.

3. Koska haasteen tarkoitus on muistuttaa unohdettujen laukkujen olemassaolosta, ei haasteen aikana saa ostaa uusia laukkuja. Poikkeuksena kuitenkin esimerkiksi ennen haastetta tilattujen, mutta haasteen aikana saapuvien laukkujen käyttäminen. Myös lahjakorteilla ostaminen sallitaan, mutta tätä optiota suositellaan käytettäväksi oman harkinnan mukaan haasteen luonteen vuoksi. (Poikkeuskohta lisätty blogiyhteistöiden vuoksi.)

4. Kameralaukkuja (Veera) ja hoitolaukkuja (Iina) ei lasketa mukaan haasteeseen. Myös treenikassi on vapaasti käytössä., jotta jokaiselle salikäynnille ei siis tarvitse ostaa uutta laukkua. Myöskään matkalaukkua ei lasketa haasteessa käyttölaukuksi.

5. Muiden laukkuja ei saa lainata haasteen aikana.

6. Jokaisena päivänä on pakko käyttää yhtä laukkua. Vaikka makaisi koomassa, on haasteeseen osallistuvan valittava yksi laukku, joka ”käytetään” päivän aikana.

7. Haasteen häviää se, jolta loppuvat ensin laukut kesken eli se, kumpi käyttää ensin samaa laukkua kahtena päivänä haasteen aikana.

8. Kangaskassi ei ole laukku ja niitä saa käyttää kantoapuna haasteen aikana.

Säännöt luettuani totesin että ei saatana, eihän minulla ole yhtään laukkua. No, tässä on kuva kahdesta koirasta sukkahousuissa:

Älä kato mua, pliis…

Maailman kalleimman kahvin valmistus kotona

Luin torstaikrapulassa mielenkiintoisen jutun sivettikissoista. Tiestitkö että Indonesiassa valmistuu varsin erityinen kulinaristinen herkku – Kopi Luwak, eli sivettikissakahvi. Tätä ei ihan joka Starbucksista tai ärrältä saakkaan, sillä kyseessä sattuu myös olemaan maailman kallein kahvi. Sitä valmistetaan vain 500 kiloa vuodessa.

Sivettikissa tehtailee maailman kalleinta kahvia

Homma toimii lyhyesti niin, että sivettikissa popsii kahvipellosta papuja, ulostaa pavut pellon reunaan ja kahvinviljelijä poimii kissan suoliston läpi kulkeneet herkkupallukat ja keittelee niistä herkullista sumppia. Yhden kupin hinnaksi voi New Yorkin luksus-kahvilassa tulla jopa 80 dollaria!

Arvaatte varmaan, että nohevana bisnesmiehenä tuumasin heti, että tässä on vuosisadan mahdollisuus äkkirikastua ja päästä varhaiseläkkeelle vaikkapa Bahama-saarille. Koska sivettikissojen kuljetus Suomeen ei tule kysymykseen eläinsuojelullisista ja tulliteknisistä seikoista johtuen, päädyin kokeilemaan mikäli saksalaissyntyinen maatiaiskissani pystyisi yhtälailla tuottamaan tämän tajunnan räjäyttävän kahvinautinnon.

Ostin pilkkahintaan kaksi säkillistä raakoja kahvipapuja kiinalaisesta tukkumyyntiin erikoistuneesta verkkokaupasta ja sekoitin ne Schubertin Sheba-ateriaan. Pienen nenän nyrpistelyn jälkeen mirri popsi hyvällä halulla pavut. Nyt vain odottelemaan satoa!

Jo seuraavana päivänä Schubert kävi kuopsuttamassa innokkaana hiekkalaatikolla. Kauhoin aarteen talteen ja poimin sattumat hieman pehmenneen ulosteen joukosta. Kunnollisen kahvimyllyn puutteessa tyydyin käyttämään pavut Braunin sauvasurvaimen läpi. Annostelin omaa Kopi Luwak-versiotani kolme lusikallista Moccamasterin suodatinpesään ja käynnistin rahakoneen.

Olin kutsunut anopin kylään maistelemaan Suomen kalleinta kahvia. Tai oikeastaan olen jo eronnut hänen tyttärestään mutta väliäkö tuolla. Tiesin, että hän suostuisi koekaniiniksi mukisematta.

Kahvin valmistumenetelmän pidin tietenkin omana salaisuutenani – ajattelin, että ennakkoluulot voisivat vaikuttaa negatiivisesti makunautintoon. Anoppini Kerttu on aiemmin tykästynyt perinteiseen Pauligin vaaleapaahtoiseen Juhla Mokkaan, joten pelkäsin myös hieman ovatko hänen makunystyränsä tarpeeksi virittyneet uudelle herkulleni.

”Onpas tässä kitkerä haju”, Kerttu sanoi ja laittoi vastoin toiveitani reilusti sokeria ja maitoa gourmet-kahvini sekaan. Helmiä sioille. Itse otin Kopi Luwakini mustana, kuten asiaan kuuluu. Ensimaku oli todella hieman kitkerä ja hapan. Kyyneleet kohosivat silmiini kun maistoin kahvia. Maku oli käsinkosketeltavan pistävä, kuin olisi juonut purkillisen nastoja. Jälkimaussa voisin vaikka vannoa huomanneeni häivähdyksen tummaa suklaata.

Anoppini ei ollut enää tässä vaiheessa kommentoimassa, sillä hän oli juossut naistenhuoneen puolelle. En oikein saanut selvää kaikesta mitä Kerttu sanoi, mutta olen melko varma, että sanat rikosilmoitus ja myrkytys tulivat kirosanojen lomassa ulos.

Myös itsellläni alkoi tässä vaiheessa kiertää vatsassa, mutta koska WC oli anopin käytössä, jouduin tekemään tuttavuutta Roope-nimisen kaksi metrisen Jukka-palmun kanssa. Lieneekö vain onnellinen yhteensattuma, että anoppi itse kiikutti tuon kauhean viidakkokasvin tuparilahjaksi viime keväänä rikkomaan olohuoneeni feng shuita.

Anoppi poistui pian itkien asunnosta ja pääsin viettämään loppuillan kakkostoimistollani paperihommissa. Olin myös lähes viikon sairaslomalla, kun tämä kehittämäni perähuuhde sai oloni niin heikoksi. Viikon jälkeen totesin, että painoa oli pudonnut peräti 8 kiloa.

Kopi Luwakistani ei ehkä tule kahviloiden uutta hittituotetta, mutta uskoisin että laihdutustuotemarkkinoilla sille voisi olla kysyntää!

Jääkylmä totuus homoista ja heterokiekosta

Iltapäivälehdissä ja muussa huomiomediassa keskustellaan yhä lisää takaportin puppelipojista ja rekka-autogimmoista, siis homoudesta, sen vastustamisesta tai puolustamisesta.

Juhani ”Tami” Tamminen ei ole koskaan nähnyt homoa luistimien päällä, vaikka hän itse pukeutuukin värikkäämmin ja koristeellissemmin kuin huomionhakuisin julkigay. Hiirulaiset eivät hänen mukaansa sovi kaukaloon, mielestäni kaikki jyrsijät tulisi ennemmin häätää viljavarastoista. Yksinkertainen totuushan on se, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla juuri niin homo tai hetero, kuin haluaa olla.

”Jääkiekko on maskuliininen laji!”

En ole koskaan itse homoillut kiekon perässä tai ilman, mutta veikkaan silti että andrenaliinin täyteinen kaksituntinen jäällä, tiukka puristus kepistä, hikiset pukukopit, saippuoidut vartalot, miehekäs halailu hyvin menneen pelin jälkeen ja kosteat illanvietot eivät aina pääty heteronormien vaatimalla tavalla. Ovatko kaikki jääkiekkoilijat siis homoja? Ei välttämättä, mutta eihän tästäkään tilastoja pidetä.

Hihiihihihi… Ne kuvaa meitä!

Shokkipaljastus: Tätä et tiennyt Björn Wahlroosista

Kärkkäistä mielipiteistään tunnettu miljonääri Björn Nalle Wahlroos on kaikkien tuntema talouselämän hahmo. Nallella on omistuksia ja hallituspaikkoja liikaa lueteltavaksi, joten jätettäköön se tehtävä vaikka wikipedialle.

Nalle, tuo kaikkien tuntema Ayn Randia teini-ikäisen innolla fanittava miljonääri-dandy, on kuitenkin huolissaan. Huolissaan siitä, että hänen kaltaisensa rikkaat superlahjakkuudet lopettavat yrittämästä. Muuttavat Atlantikseen kaltaisensa seuraan eivätkä enää suostu vetämään taviksia ja köyhälistöä pulkalla perässään. Jättävät hyvinvointivaltion rapistumaan, kun eivät enää yksinkertaisesti kestä vapauksiinsa väkivalloin puuttumista.

Huoli on aiheellinen. Liikkuvuus lisääntyy ja Wahlroosin kaltaiset talouden dynamot ovat luoneet suhteita kaikkialle maailmaan. Siksi he voivat muuttaa mihin tahansa, olettaen että saavat kunnioittavampaa kohtelua alhaisen verotuksen muodossa.

Oikeasti Björn ei kuitenkaan ole alhaisemman verotuksen tai taloudellisen hyödyn perässä. Hän kaipaa vain hieman enemmän kunnioitusta, ehkä jopa nöyristelyä ja pokkurointia, tunteakseen itsensä aatelismieheksi rahvaan keskuudessa. Siksi hän asuu kartanossa, kutsuu menneen maailman siniverisiä tanssiaisiinsa ja pukeutuu punaisiin housuihin. Punainen on kuninkaallisten väri, kuten Nalle historiaa lukeneena tietää.

Ai niin, oikeasti tässä postauksessa ei ollut mitään shokkipaljastusta mutta laitoin tuollaisen otsikon, sillä uskoin sen keräävän enemmän klikkauksia. Sori.

Tässä ovat Suomen seksikkäimmät muotibloggaajat – Katso kuvat!

Pertin virallinen top-10 seksikkäimmät muotibloggaajat on ilmestynyt ensimmäistä kertaa.

Listaus on koottu erittäin tarkalla menetelmällä. Esikarsinnoissa Pertti (eli minä) kävi läpi kaikki Suomen muotibloggaajat. Tämän jälkeen hän (eli minä) asetti 10 parasta blogistia ulkonäkönsä perusteella seksikkyysjärjestykseen.

Jos koet, että et ole päässyt mukaan arviointivaiheeseen, vaikka sinun olisi pitänyt, niin lähetä mailia perttimakikunnari@gmail.com (kuvan tai blogin osoitteen kanssa).

TOP-10 seksikkäimmät muotibloggaajat ovat:

10. Jenni Ukkonen (Yummy-blogi)

Rotunaisen luusto ja ylväkkyys. Lihaksisto on viimeisen päälle tuunattu ja pukeutuminen korostaa kaunista vartta. Ilmatieteenlaitos antaa varoituksen ilman seksipitoisuuden noususta!

9. Janne Naakka (Naag-blogi).

En ole ns. kahden suunnan pelaaja mutta kyllähän tässä miehessä on vähintään kolminkertainen määrä seksiä perussuomalaiseen naiseen verrattuna. Upeaa!

8. Fiona Timantti (Diamond Stash -blogi)

Kansakoulunopettaja-look on suomalainen vastine katoliselle nunnalle. Lasten lähdettyä opinahjosta moraalinen ylemmyys purkautuu syntisenä himona. Rehtorinhuoneen ovi pysyy iltapäivisin visusti lukossa.

7. BeautyBox-blogisti (blogi)

Kielletyt hedelmät ovat kypsiä poimittaviksi mutta nainen vain sivelee hiuksiaan! Tämä on ihailtavaa seksikkyyden symboliikkaa, ei mitään vulgaaria seiskanbileristeilyestetiikkaa.

6. Niina Tapojärvi (Nelliinan vaatehuone)

Blondi on uusi musta myös tässä kilpailussa! Kuten Seppo Räty aikoinaan sanoi, nainen on kauneimmillaan kun hän nojaa puuta vasten.

5. Nadja Strange (Blogi)

Eksotiikkaa ilmassa, sävähdyttävä hame, voin jo kuvitella kuinka palmut heiluvat pasaatituulessa ja kimmeltävä kastepisara valuu pitkin saniaisen lehteä.

4. Anna Vanhanen (Mungolife -blogi)

Kun tämä daami keikistelee Pompeijin kadulla niin Vesuvius töräyttää kadut tulvilleen tulista laavaa silkasta riemusta. Arkeologin unelma! (Siis Pompeiji, ei Anna.)

3. Marianna Mäkelä (blogi)

Seksikkäät pohkeet! Niistä voi suoraan aistia steppikoneen pumppaavan rytmin, hikikarpaloiden helmeilyn ja treeninjälkeiset endorfiiniryöpyt.

2. Laura Malena (FuckFashion-blogi)

Tässä naisessa ei ole tippakkaan tekopirteää pullantuoksua. Ihoon kaiverretut kuviot viestivät kiihkeän vaarallista itsevarmuutta. Lupaus seikkailusta!

Ja voittaja on…

1. Julia Toivola (Blogi)

Femme fatale, joka mesmerisoi klaanin alfa-, beta- ja omegaurokset pelkällä ulkonäöllään. Tähän naiseen retkahtaessa ylpeys ei tule ensin vaan yhtä aikaa lankeemuksen kanssa. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Ja onko sillä enää väliä?

Under the dome juoni

Onko mitään typerämpää kuin Under the domen juoni (suomeksi ”kuvun alla”)? Kohta alkaa Under the dome, kausi 2 Nelosella. Sen kunniaksi vähän juonipaljastuksia.

Kaupungin ylle ilmestyy yhtäkkiä kupu. Pahat ihmiset astuvat valtaan. Sankari joutuu vankilaan. Kaikki käyttäytyvät kuin idiootit. Sankarit pakenevat. Huumelaboratorio räjähtää. Ulkoavaruuden muukalaislapset ovat kaikesta vastuussa. Happi alkaa loppua. Sankarit anelevat armoa. Kupu poistetaan.

Olkaa hyvä, säästin teiltä juuri Stephen Kingin 1116 sivun kirjan lukemiseen tai 14,7 tunnin television toljotukseen kuluvan ajan. Minimipalkkaa tienaavan ansiossa se tekee lähes 114 euroa.

Asuntojen hinnat eivät laske

On se kumma, kun ei osata rakentaa riittävästi, että asuntojen hinnat laskisivat tai pysyisivät edes samalla tasolla.

Pääkaupunkiseudulla hinnat nousevat koko ajan, kun ei viitsitä myöntää riittävästi tontteja. Sitten jossain teollisuuskaupungissa, tai siis entisessä, talostaan ei saa edes puolia rakennuskustannuksista. Siis siitä huolimatta, että pääkaupnkiseudulle ei voi muuttaa, koska siellä on niin kalliit kämpät.

Sitten kun luvataan lisää rakennuslupia, niin sehän tarkoittaa, että peräkylien kämppien hinnat tippuvat entisestään, kun kaikki + sen äiti muuttavat Helsinkiin tai Vantaalle. Tai Kirkkonummelle.

Asuntomarkkinoilla muutokset tapahtuvat pikku hiljaa, ja vaikka lupia myönnetään enemmän, ei muutos tapahdu nopeasti.

Mutta mutta. Jos lupia myönnettään, se tarkoittaa asuntojen hintojen laskua, mikä taas ei miellytä rakentajia. Jos lupia myönnetään, ei rakenneta, koska ei kannata. Ja jos ei myönnetä, niin rakennettaisiin, mutta ei ole lupia.

Lopputulos on, että joku joskus rakentaa, mutta vain rikkaille, joilla on varaa maksaa kohoavat hinnat. Ja jos on kerran ostanut asunnon, niin toivoa sopii etteivät kaupunginisät ja äidit myönnä lupia, koska sehän tarkoittasi myös oman asunnon arvon laskua.

Älkäämme siis rakentako.